Valikko

Kaupungintalo

kohde 6.

Kaupungintalo

Kaupungintalon tarve

Alunperin kaupunginhallintoelimet olivat toimineet entisessä kauppias A. J. Mustosen talossa. Kaupungissa oli kuitenkin jo pitkään ollut pula sopivista huoneistoista yleisiä kokouksia, iltamia, teatterinäytäntöjä ja konsertteja varten. Yleishyödyllisen kaupungintalon tarpeesta keskusteltiin 1890-luvulla useaan otteeseen. Myös kirjaston ja majatalon sijoitusta samaan taloon pohdittiin. Hanketta hidasti kuitenkin samaan aikaan kiireellisemmäksi todettu tyttökoulun perustaminen. Pohjarahoituksen laillisuus, taloon sijoitettavien toimintojen laatu, ja mahdollisen ravintolan aiheuttama paheksunta ja puolustelu, rakennuspaikan valinta ja kustannusten suuruus puhuttivat useita valiokuntia, jotka ajan kuluessa ennättivät asiaa valmistella

Kaupungintalon sijoitus

Kaupungintalon tuleva rakennuspaikka oli yksi keskustelun kiistakapuloista heti alusta lähtien. Aluksi ajateltiin paikaksi torin itäreunaa, jossa se olisi näkyvällä paikalla. Ratkaiseva tekijä lopulliselle paikalle oli kuitenkin kaupungintalon piirustuskilpailun palkintolautakunnan lausunto. Sen mukaan paras paikka olisi Pakkahuonepuistossa, jossa liikenne olisi vilkkain. 1908 päätettiin kaupungintalon rakentamisesta Pakkahuonepuistoon. Seuraavana vuonna päätös vahvistettiin senaatissa. Asemakaavamuutoksen myötä raatihuonekortteli muutettiin puistoksi ja Isontorin itäosa samoin.

Eliel Saarinen

Arkkitehti Eliel Saarinen tuli mukaan kuvioihin piirustuskilpailun myötä. Kilpailu käytiin 1909, jossa Saarinen voitti omalla teoksellaan. Hän sai palkinnoksi 1200 markkaa ja hänen työtään ruvettiin toteuttamaan pienin muutoksin.

Eliel Saarinen syntyi 20.8.1973 Rantasalmella Itä-Suomessa. Hän eli lapsuutensa Inkerin maalla ja kävi koulua Viipurissa, jossa hänen koulumatkansa kulkivat Pietarin kautta. Suurkaupungin monumentaalinen arkkitehtuuri on varmasti tehnyt voimakkaan vaikutuksen koulupoikaan, joka rakasti taidetta. Toisaalta Viipuri tarjosi vastapainoksi harmaakivilinnansa muurien keskiaikaisen vaikutelman. Saarinen perusti oman arkkitehtiyhtiön kahden ystävänsä kanssa, jossa hän itse pystyi tekemään ja tuomaan esille omia luonnoksia. Saarisen töihin tuli luonnolliseksi, että niissä oli aukio ja torni ja tämä piirre säilyi keskeisenä osana rakennussuunnittelussa läpi koko hänen tuotantonsa

Jugend-tyyli

Vuosisadan vaihteen murroskaudella syntynyt jugend-tyyli oli vastareaktio kertaustyylien kaupallistuneelle maailmalle, teollisuuden massatuotannolle. Sysäyksen tälle taidekäsityötä suosivalle suuntaukselle antoi Englannin taideteollisuuden ja arkkitehtuurin uudistusliike sekä Japanin avautuminen. Tässä tyylissä painotettiin ja korostettiin luonnonmukaisuutta sekä materiaalit ja aiheet etsittiin luonnosta. Jugend-ajattelun kokonaisvaltaisuus näkyy parhaiten arkkitehtuurissa, jonka päämääränä olivat valo, ilmavuus ja tarkoituksenmukaisuus. Muotokieli kehittyi eri maissa eri lailla, sillä materiaalit olivat kunkin maan omasta luonnosta riippuvaisia.

Materiaaleissa keskityttiin kiven ja puun käyttöön. Sisätiloissa maalamaton puupinta oli keskeinen. Tasaisiin pintoihin sijoitettiin harkitusti keskitettyä ornamentiikkaa. Julkisivussa olivat keskeisenä linnamaiset piirteet, kuten jyhkeys ja pyöreät tornit. Graniitista tuli suosittu materiaali, samoin rapatusta pinnasta.

Rakentaminen

18.5.1911 valtuuskunta totesi kaupungintalon rakennushankkeen kiireelliseksi ja päätti, että rakennustyöhön ryhdytään heti. Työt aloitettiin 11 lokakuuta, jolloin paikalle tuotiin ensimmäiset rakennusainekuormat. Alussa työt sujuivat moitteettomasti, mutta lopussa viimeistelytyöt venyivät odotettua myöhemmäksi. Kaupungintalo vihittiin käyttöön 14.11.1914, kun rakennustöitä oli tehty kolme vuotta.

Haapasalon suunnittelemat patsaat

Julkisivut

Valmistuttuaan uusi kaupungintalo vastasi varsin tarkasti Saarisen piirustuksia, varsinkin julkisivuiltaan. Julkisivun patsaat suunnitteli kuvanveistäjä Haapasalo. Uudella kaupungintalolla oli vuonna 1914 valmistuessaan melkoinen vaikutus kaupunkikuvaan. Jyhkeä kivirakennus korkeine torneineen kohosi keskelle puutaloja ja se näkyi lähes keskustan joka puolelle.

Tulipalo

Maaliskuussa 1966 kaupungintalolla syttyi tulipalo, joka uhkasi tuhota rakennuksen pahasti. Palo sai alkunsa näyttämöltä. Tuli ryöstäytyi juhlasalin ullakolle ja torniin, mutta palo saatiin rajoitetuksi niin, että toimisto-osa kärsi vain vesi vahinkoja. Ensin evakuoitiin arkisto. Teatterin kalustosta jäi evakuoimatta lattiaan kiinnitetyt istuimet. Rakenteita jouduttiin uusimaan ja ilmanvaihtojärjestelmä rakennettiin lähes kokonaan uudelleen.

Nykyinen tila

Tällä hetkellä kaupungintaloa ja sen ympäristöä rakennetaan uuteen uskoon mm. Rantakatua on alennettu noin metrin verran ja kaupungintaloa peruskorjataan, koska rakennus on joiltain osin päässyt huonoon kuntoon mm. vanhojen vuotavien vesi- ja viemäri putkien sekä rapautumisen takia.

Kaupungintalo keväällä 1998

Yhteenveto

Monia tarkoituksia palvelevaksi rakennettu kaupungintalo oli valmistumisaikanaan kuin linnoitus suomalaisen sivistyksen ja kulttuurin etuvartiossa. Monumentaalisen julkisen rakennuksen symboliarvo ei varmastikaan ollut vähäinen itsenäisyyspyrkimyksien keskellä. Myös arkkitehti Eliel Saarinen itse arvosti kaupungintaloluomuksiaan arkkitehtonisesti onnistuneina ratkaisuina.

Lähteet:
Outi Suoranta, Joensuun kaupungintalon rakennushistoriallinen tutkimus ja inventointi peruskorjausta varten 1995. Kappaleet : Kaupungintalon tarve, Kaupungintalon sijoituskysymys, Saarisen persoonallisen tyylin tausta, Jugend-tyylin suunnittelun perusteet, Saarisen arkkitehtuurin kehitys, Vertailua Saarisen muhin tuon ajan piirustuksiin, Rakennusprojektin pääpiirteet, Julkisivut, Tulipalo 1966 ja sen aiheuttamat toimenpiteet.
Joensuun kaupungintalo 70 vuotta.

Etusivu | Info | Kartta |Tekijät | Sivun alkuun