 |
Muistomerkki-veturi
Historiaa Joensuun rautatieaseman muistomerkki-veturi tuotiin maaliskuussa vuonna 1980 Iisalmen Ohenmäen armeijan varmuusvarastosta. Armeijalla oli tuolloin useita vanhoja höyryvetureita varastossaan. Veturi tuotiin kiskoja pitkin hinaamalla toisella veturilla. VR:n eläkeläiset kunnostivat sen talkootyönä Joensuun VR:n varikolla. Veturi oli hyvin huonossa kunnossa ja kunnostamiseen kului useita satoja työtunteja. Muistomerkki paljastettiin Lieksa-Nurmes radan 70-vuotispäivänä 16.10.1981. Veturi ei ole toiminut Joensuussa, mutta yksi saman sarjan, puulla toimiva veturi on. Huoltaminen Eläkeläiset huoltavat muistomerkkiä kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä. Keväällä veturi maalataan ja syksyllä vain puhdistetaan talvea varten. Tarvittaessa myös koneita huolletaan ja öljytään. Kaupunki lahjoittaa vuosittain rahaa veturin kunnossapitämiseksi. Veturin alkuperäinen ulkomuoto ja väri on pyritty säilyttämään mahdollisimman hyvin. Veturin Teknisiä Tietoja Veturin sarjanumero on
VR-2 ja sen lempinimi oli "Ankka". Runko
valmistui vuonna 1930, ja höyrykattila 1931 Tampereen
konepajalla.Veturi käytti hiiltä polttoaineenaan. Sitä
kului yhdellä matkalla noin 0,5 kuutiota. Veturi painaa
57,8 tonnia ja on 10,6 metriä pitkä. Ilman raskaita
vetopyöriä se painaa 44,2 tonnia. Suurin mahdollinen
junapaino 12,5 promillen nousussa on 570 tonnia. Veturin
huippunopeus ilman vaunuja on 50 km/h. Suurin mahdollinen
vaunujen yhteispaino on 7460 kg. Sylinterin läpimitta on
450 mm ja männän pinta-ala 1590 neliösenttiä. Suurin
mäntävoima on 30610 kg.
Veturin kattila piti käytön aikana huoltaa joka neljäs vuosi turvallisuuden vuoksi. Jos veturin kattila kunnostettaisiin ja ruoste poistettaisiin, veturi olisi käyttökelpoinen nykypäivänäkin. Veturissa oli kaasuvalot, joihin kaasu tuli höyrykattilan vieressä olevasta pullosta. Vaunut kiinnitettiin vanhalla koukkumekanismilla. Lämmittäjä istui vasemmalla ja kuljettaja oikealla puolella ohjaamoa. Näin kuljettaja ylsi hyvin ohjaimiin. Ohjaamon takana on hiilisäiliö, josta lämmittäjä otti hiiliä tulipesään. Jarrua kutsuttiin "kuljettajanventtiiliksi". Paineenpäästövipu oli portaaton joten kuljettaja sai itse päättää höyryn määrä. Veturin edessä piipun alla on hiekkasäiliö, josta laskettiin kattilan kuumentamaa hiekkaa sulattamaan kiskoilla olevaa lunta. Yleistä Muistomerkki ei ole joutunut kokemaan ilkivaltaa, eikä sen osiakaan ei ole varastettu. Joensuussa ei ole enää höyryveturin ajokortin omaavia veturin kuljettajia, eläkeläisiä on kylläkin parisenkymmentä. Joensuussa toimiikin eläkeläisten yhdistys, joka vastaa muistomerkistä. Lähteet: Etusivu | Info | Kartta |Tekijät | Sivun alkuun |
