ELINKEINOT

Valtioneuvoston päätös säännöstelystä

kuva N:o 432.
Valtioneuvoston päätös nestemäisten polttoaineiden kaupan säännöstelystä.
Annettu Helsingissä 23. Päivänä marraskuuta 1939

Valtioneuvosto on, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön esittelystä, nestemäisten polttoaineiden kaupan säännöstelyä. 4. päivänä syyskuuta 1939 annetun asetuksen nojalla päättänyt:

1 §
Nestemäisten polttoaineiden kauppa ja jakelu säännöstellään toistaiseksi niin kuin tässä päätöksessä määritellään.

2 §
Säännöstelyn alaisia ovat voimassa olevassa tullitariffissa mainitut seuraavat nestemäiset polttoaineet: raaka kivennäisöljy ( nimike N:o 27-013 ) , kivennäisöljyn raakatisle ( nimike N:o 27-014 ) , bensiinit ( nimikkeet N:o 27-015 ja 27-016 ) ja moottoripetroli (nimike N:o 27-017 ) .

3 §
Säännöstely ei koske:
1) valtiota, kuntia eikä suojeluskuntajärjestöä;
2) säännöstelyn alaisen polttoaineen jakelua varten käytettävänä olevien moottoriajoneuvojen osalta;
3) teollisuuslaitoksia mikäli niissä käytetään säännöstelyn alaisia nestemäisiä polttoaineita muihin tarkoituksiin kuin moottorikulkuneuvojen tarpeisiin;
4) säännöllistä lentoliikennettä harjoittavia yhtiöitä; eikä
5) vieraitten valtojen täällä olevia lähetystöjä ja palkattujen konsulien virastoja niiden moottoriajoneuvojen osalta, jotka moottoriajoneuvoverosta 16. päivänä joulukuuta 1938 annetun lain 2 §:n 6. kohdan nojalla ovat verosta vapaat.
Näissä tapauksissa saadaan polttoainetta käyttää ainoastaan asianomaisten välttämättömimpiin omiin tarpeisiin heidän omistamissaan moottorikulkuneuvoissa tai muissa laitteissa.

Säännöstely ei myöskään koske nestemäistä polttoainetta, jota käytetään lääkinnöllisiin tarpeisiin.

4 §
Ostolupakortin nojalla voidaan säännöstelyn alaista polttoainetta saada sellaisia moottorikulkuneuvoja ja muita moottorikäytteisiä laitteita varten, joiden käyttö on pidettävä yleisen edun kannalta tarpeellisena.
Nämä kulkuneuvot ja laiteet ovat:
1) Omnibus-, sekä kuorma- ja pakettiautot;
2) henkilöautot, joilla säännöllisesti harjoitetaan ammattimaista alueliikennettä ja joiden käyttäminen paikkakunnan liikennetarpeen tyydyttämisen tai luvansaajan kannalta on välttämätöntä;
3) sairaaloitten, kaupungin-, kunnan-, piiri-, alue- ja eläinlääkärien, palo- ja poliisipäällystön omistamat tai hallitsemat sairas- ja henkilöautot sekä moottoripyörät;
4) moottorialukset, joilla harjoitetaan säännöllistä liikennettä taikka jotka muuten ovat kulkuyhteyksiä tai toimeentuloa varten välttämättömiä; sekä

Erityisen pakottavissa tapauksissa paikkakunnan poliisipäällikkö voi hakemuksesta myöntää tilapäisen ostolupakortin enintään kahden päivän ajaksi muita kuin edellä mainittuja kulkuneuvoja tai laitteita varten.

Ostolupakortti annetaan maksuitta.

5 §
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö määrää säännöstelykauden pituuden ja ne polttoainemäärät, jotka sen kestäessä voidaan ostolupakortilla saada 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainittuja moottorikulkuneuvoja ja muita laitteita varten.

6 §
Ostolupakortin antaa kulkuneuvon tai muun laitteen kotipaikkakunnan poliisilaitos tai poliisipäällikkö. Moottoriajoneuvoja varten se annetaan ainoastaan ajoneuvon ollessa varustettuna määrätyillä tunnusmerkeillä.
Kadotetun kortin tilalle ei sen voimassa ollessa anneta uutta.
Annetuista ostolupakorteista on pidettävä luetteloa, johon merkitään kortin antamispäivä, sallittu kulutusmäärä, kortin saajan kuittaus ja rekisteröidystä moottoriajoneuvosta rekisterinumero sekä aluksista ja muista laitteista omistajan nimi. Mikäli ostolupakortissa on kuponkeja suurempaa polttoainemäärää varten, kuin mihin kortin saaja on oikeutettu, tulee sen viranomaisen, joka kortin antaa, irrottaa ja hävittää liiat kupongit.

7 §
Ostolupakortti annetaan vain yhtä 2 §:ssä mainittua polttoainelaatua varten, jollei kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö poikkeustapauksissa toisin määrää.

8 §
Vähittäismyyjä saa, 3 §:ssä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta, antaa säännöstelyn alaista polttoainetta ainoastaan ostolupakortissa olevia kuponkeja vastaan, joita myyjän tulee kortista irroittaa luovutettua polttoainemäärää vastaava määrä. Polttoaineen luovutus saa tapahtua vain kuponkeihin merkittynä voimassaoloaikana. Muita kuponkeja sekä kortista irrotettuja kuponkeja vastaan polttoainetta ei saa antaa.
Milloin säänöstelyn alaista polttoainetta halutaan saada moottoriajoneuvoa varten, tulee myyjän varmistautua siitä, että ostolupakortti on annettu kysymyksessä olevaa ajoneuvoa varten.

9 §
Säännöstelyn alaista polttoainetta saadaan luovuttaa sellaisten moottorikulkuneuvojen säiliöihin, joita säännöstelystä johtuvat rajoitukset 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan eivät koske, polttoainetta haluavan esittäessä ajoneuvoa koskevan rekisteriotteen. Muissa 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa on polttoainetta lupa luovuttaa ainoastaan asianomaisen viranomaisen, teollisuuslaitoksen tai yhtiön kirjallisesta tilauksesta. Luovuttajan on pidettävä luetteloa, johon merkitään 1 momentin nojalla luovutetun polttoaineen määrä, luovutuspäivä, vastaanottajan kuittaus sekä rekisteröidystä moottoriajoneuvoista rekisterinumero ja muissa tapauksissa sen viranomaisen, laitoksen tai yhtiön nimi, jota varten polttoaine on luovutettu.

10 §
Vähittäismyyjille, jotka harjoittavat säännöstelyn alaisen polttoaineiden kauppa. saadaan niitä toimittaa ainoastaan ne määrät, jotka he kertyneillä kuponkeilla ja 9 §:n 2 momentissa mainitun luettelon nojalla osoittavat luovuttaneensa säännöstelymääräyksiä noudattaen.

11 §
Poliisiviranomaisilla ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ehkä määräämillä tarkastajilla on oikeus saada säännöstelyn alaista polttoainetta myyviltä liikkeiltä nähdäkseen tässä päätöksessä mainitut luettelot ja kupongit sekä myös liikkeen kirjanpito, sikäli kuin se koskee säännöstelyn alaisen polttoaineen kauppaa.

12 §
Moottorikulkuneuvoja varten myönnetty ostolupakortti on kulkuneuvolla liikuttaessa aina pidettävä mukana ja vaadittaessa näytettävä poliisimiehelle ja 11 §:ssä mainitulle tarkastajalle.

13 §
Jos osoittautuu välttämättömäksi eikä yleisen edun kannalta ole erinomaista estettä, on edellä 6 §:ssä mainitulla viranomaisella valta kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön annettavien ohjeiden ja määräysten mukaan rajoittaa tämän päätöksen mukaista oikeutta saada nestemäistä polttoainetta tai kokonaan kieltää sen antaminen.
Erityisen tärkeiden syiden nojalla kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö voi myös myöntää poikkeuksia tai helpotuksia säännöstelystä johtuvista ostorajoituksista.

14 §
Säännöstelyn alaisen nestemäisen polttoaineen käyttö moottorikulkuneuvoissa ja moottorikäytteisissä laitteissa, joita varten ei ole ostolupaa, on kielletty. Poliisiviranomaisten tulee valvoa, että kieltoa noudatetaan. Ostolupakortilla saamaansa säännöstelyn alaista polttoainetta ei ostaja saa toiselle myydä. Ostolupakortin, jota on väärinkäytetty, voi poliisilaitos tai poliisipäällikkö määrätä menetetyksi, ja yleisten töiden ministeriölle. Menetetyn ostolupakortin sijaan voidaan antaa uusi ainoastaan ministeriön suostumuksella.

15 §
Tähän päätökseen sisältyvien ja sen nojalla annettujen määräysten rikkomisen taikka sellaisen yrittämisen rankaisemisesta on säädetty sotatilasta annetussa laissa.

16 §
Poliisilaitoksen tai poliisipäällikön tämän päätöksen nojalla antamasta, ostolupaa koskevasta päätöksestä saa valittaa kolmenkymmenen päivän kuluessa lääninhallitukseen.

17 §
Elinkeinonharjoittaja, joka nestemäisten poltto- ja voiteluaineiden varastoimisvelvollisuudesta 28 päivänä huhtikuuta 1939 annetun lain ja tarkempia määräyksiä sanotusta velvollisuudesta sisältävän, 1 päivänä syyskuuta 1939 annetun asetuksen nojalla on velvoitettu valtakunnan alueella pitämään nestemäistä polttoainetta jatkuvasti varastoituna, on oikeutettu, mikäli ei puolustusministeriö toisin määrää, tämän päätöksen mukaisesti kulutukseen luovutta-

Materiaalin puutteesta johtuen, valtioneuvoston päätös jäi loppuosasta vajaaksi.


1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24