JOENSUULAISET

Kansanhuolto Joensuussa

kuva

Kansanhuoltolautakunta perustettiin Joensuuhun lokakuussa 1939. Se toimi vuoteen 1954 asti. Tehtävänä oli:

Huolehtia ja valvoa, että elintarvikkeiden ja rehujen sekä muiden yleisten tarvikkeiden jakelu kuluttajille järjestettiin voimassa olevien säännösten mukaan.
Tehdä piiritoimistolle esityksiä elintarvikkeiden, rehun ja muiden yleisten tarvikkeiden tuotannon edistämistoimenpiteistä.
Pitää huolta niistä toimenpiteistä, jotka sille työvelvollisuuden soveltamista varten määrättiin.

SÄÄNNÖSTELYTALOUS

Suomessa oli pula lähes kaikesta. Säännösteltiin mm. elintarvikkeiden (sokeri, kahvi), poltto- ja voiteluaineiden (bensa, öljy) , pesuaineiden ja rakennustarvikkeiden + raaka-aineiden myyntiä. Kaupoille määrättiin enimmäishinta eri tavaroille, eli kaupat toimivat vain ns. välittäjinä eivätkä saaneet juurikaan voittoa.

Säännöstely toteutettiin käyttämällä ostokortteja. Korttien kupongeilla sai esim. sokeria 500 g jakelukaudessa, jonka pituus oli kaksi viikkoa. Samalla tavalla toimittiin muidenkin säännösteltävien tuotteiden kanssa. Erilaiset laitokset, kuten koulut, sairaalat, vanhainkodit yms. saivat tarvikkeita anomuksiensa mukaisesti, jos lautakunta ne hyväksyi.

Esimerkkinä saippua, joka joutui säännösteltäväksi 14.10.1940. Saippuaa sai yhden jakelukauden aikana pesu-, parranajo- ja hienosaippuana, saippuahiutaleina, saippuavaahdokkeena, suopana ja muuna saippuana 250 g tai pesupulveria 500 g.
Tuo jakelukausi kesti vuoden 1940 loppuun. Parturit, saunaliikkeet, sairaalat ym. saivat saippuatuotteita muita enemmän, hakemuksien mukaisesti. Esim. majoitus- ja ravitsemusliikkeet saivat saippuaa 75 % liikkeen vuoden 1939 keskimääräisestä saippuan kulutuksesta.

Korttien lisäksi käytössä olivat lisäpisteet, joilla sai enemmän kortilla olevia tarvikkeita. Näihin pisteisiin oli oikeutettu, jos oli raskaana, jos perheeseen kuului pieniä lapsia, jos oli sairas tai vanhus.

Koska kaikki oli kortilla, alettiin käydä salakauppaa, jota kutsuttiin Mustaksi Pörssiksi. Mustan Pörssin kautta myytiin kaikkea mahdollista. Eräs nainen osti halvalla rikkinäisiä turkkeja, korjasi niitä ja vaihtoi niitä elintarvikkeisiin. Jotkut jopa kasvattivat sikaa komerossa ja myivät sen sitten Mustan Pörssin välityksellä kovaan hintaan eteenpäin.

Rangaistukset säännöksien rikkomisesta olivat ankaria, saattoi saada jopa vankeutta. Ja jos ei aivan vankeutta, niin ainakin huomattavat sakot. Esimerkkinä vuoden 1942 "kangasjuttu". Oma-Avun johtaja August Haapala ja Pohjois-Karjalan Osuusliikkeen johtaja Kaarlo Marjanen tuomittiin raastuvanoikeudessa huomattaviin korvauksiin luvattomasta kangaskaupasta. Molemmat myös erosivat liikkeittensä johdosta.

Säännöstely jatkui osin vielä sodan jälkeenkin, aina 1950-luvulle asti. Vanhat sanonnat elävät vieläkin. Jos jotain on vähän, niin usein sanotaan, että tavara on "kortilla". Ja vanhat ihmiset saattavat vieläkin muistella sitä kamalaa korvikekahvia!



1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18