SYNTY

Muinaislöytöjen tie museoon

kuva

Olimme 13.marraskuuta 1998 Carelicumissa amanuenssi Jaana Simosen vieraina. Hän esitteli meille erittäin mukavalla ja mielenkiintoisella tavalla kivikautista elämää ja esineistöä.

Muinaismuistolain mukaan vanha esine on arvokas, jos se on yli 50 vuotta vanha. Tälläiset esineet ovat valtion omaisuuta. Suurin osa esineistä ovat peräisin Ruotsin suurvallan ajoilta. Ne olivat kruunun omaisuutta, lähinnä kultaa ja hopeaa.

Hiljattain löydetty Polvijärven hopea-aarre on hyvä esimerkki noiden levottomien aikojen aiheuttamasta rikkauksien kätkennästä. Aarre on peräisin 1700- luvun alkupuolelta.

Vanhan esineen merkitys kasvaa, kun siitä tiedetään sen käyttötarkoitus, saadaan selville sen alkuperäinen omistaja sekä löytöpaikka ja mahdollisimman tarkka ikä.

Iiksenvaaralaisina meitä tietenkin kiinnosti Iiksenvaaralta löytyneen kivikirveen tiedot. Jaana kertoi sen olevan Äänisen viherliusketta ja kuuluvan Ilomantsin tyyppiin.Se kuuluu Pohjois-Karjalan museon kokoelmiin, jonne se on lainattu eli deponoitu Helsingistä.

Jokainen esine käy pitkän tien ennenkuin se on saatu luonnosta näyttelyyn.Koko tapahtumasarja alkaa siitä kun asiakas soittaa ja kertoo löytäneensä mielenkiintoisen esineen.

1. Ensin on arvioitava onko esine vanha vai muutenvain erikoisen näköinen. Jos se osoittautuu vanhaksi, otetaan selville löytöpaikka, löytötilanne, ympäristö ja maaperä.

2. Seuraavassa vaiheessa lähdetään maastoon selvittämään onko löytöpaikalla ollut kenties asuinpaikka, josta kertovat mm. palaneet luut vai onko esine vahingossa esim. pudonnut paikalle.

3. Ajan määritys tapahtuu mm. kvartsi-iskosten ja keramisten palojen koristeiden mukaan. Myös materiaali on ollut erilaista eri aikakausilla. Pohjois-Karjalassa on tehty n. 200 asuinpaikkalöytöä. Länsi- ja Itä-Suomen erot olivat havaittavissa jo silloin. Viimeisimmät kaivaukset on suoritettu Sotkuman Lamminniemessä sijaitsevassa kalmistossa.

4. Jokainen löydetty asuinpaikka merkitään tarkasti karttaan x- ja y-koordinaattien avulla ja jokainen esine valokuvataan ja dokumentoidaan yksityiskohtaisesti, ne numeroidaan ja niistä tehdään tarkat piirrustukset.

5. Kaivaukset suorittaa usean arkeologin ryhmä. He tutkivat sentti sentiltä maaperän kerrostumat tarkkaan rajatulla alueella samaan tahtiin. Yleensä suosta tai jäästä tehdyt löydöt ovat arvokkaimpia, sillä ne säilyvät niissä parhaiten.

Monista työvaiheista johtuen työ on kallista ja aikaa vievää. Löytäjälle myönnetään yleeensä kunniakirja, sillä rahallinen palkkio on vain harvoin merkittävän suuri.

Haastattelun suorittivat Riikka Vihavainen, Heidi Kinnunen ja Sauli Rimpiläinen kouluavustaja Jenni Mämmin ohjauksessa.



1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11