SYNTY

Iiksenvaaran kivikirveen tarina

kuva

( osa 1. fiktio Iiksenvaaran kivikirveestä )

Kauan kauan sitten, noin 7000 vuotta sitten, pienen järven rannalla asui kivikautinen heimo. He saivat kaiken tarvitsemansa ravinnon luonnosta. Lapset osasivat kalastaa ja viritellä ansoja pikkulinnuille ja pikkunisäkkäille. Suuren riistan hankinta oli miesten tehtävä.

Aina kun miehet lähtivät metsästysretkelle, heillä oli aseinaan keihäät, joiden kärkenä oli teräväksi hiottu kivi.Heimoon kuului 26 aikuista ja viisi lasta.

Minä Toonika olen yksi viidestätoista lapsesta. Olen kaikista lapsista vanhin ja yleensä pääsen riistaretkille mukaan vanhempien heimolaisten kanssa. Meidän leiripaikkamme oli käynyt ahtaaksi, joten joidenkin oli lähdettävä etsimään uutta leiripaikkaa. Aamulla heräsin kovaan työn tohinaan. Kaikki valmistivat retkeä varten jotakin. Naiset pakkasivat vettä suuriin ruukkuihin ja ruokaa nahoista tehtyihin laukkuihin. Miehet kaatoivat puita ja kantoivat ne järvenrantaan valmiiksi veneen rakentamista varten. Minusta oli mielenkiintoista katsoa, miten miehet kaiversivat kapeista puista ruuhia.

Kun veneet olivat valmiita, niihin pakattiin eläinten nahkoja, ruokaa, kivikirveitä ja aseita. Kun tavarat oli pakattu, oli lähdön aika. Yhteen veneeseen mahtui kolme ihmistä. Veneitä lähti matkaan kymmenen. Kaikki naiset jäivät kylään hoitamaan pieniä lapsia ja tekemään ruokaa. Soutaminen oli hyvin raskasta etenkin lapsille.

Soudettuamme pitkään, näimme hienon kyläpaikan.Laitoimme ruuhet tiukasti puihin kiinni ja lähdimme katsomaan uutta paikkaa. Nousimme suurta rinnettä ylös. Rinteen päältä näkyi koko alue. Lähdimme takaisin veneille ja päätimme muuttaa rinteelle. Olimme niin innoissamme, että riemuitessamme pudotimme kivikirveen. Kaikki kyläläiset eivät suostuneet muuttoon, joten muutto jäi vain haaveeksi. Paikka, jossa kivikauden heimolaiset kävivät, on nykyään Iiksenvaaraa.



1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11